Tekninen lautakunta
Pöytäkirja 09.04.2024/Pykälä 30

Tekninen lautakunta 09.04.2024 § 30  

65/10.03.02.01/2024  

Sprinklerilaitteisto on yleisin automaattisista sammutuslaitteistoista. Automaattisen sprinklerilaitteiston tarkoituksena on ilmaista, hälyttää, rajoittaa tai jopa sammuttaa alkanut tulipalo. Sprinklerilaitteiston toimintaperiaate perustuu tulipalon aikana tapahtuvaan lämpötilan nousuun. Lämpötilan nousu riittävän korkeaksi aiheuttaa sprinklerisuuttimen laukeamisen, jonka seurauksena rikkoutuneesta suuttimesta alkaa virrata sammutusvettä. Suuttimesta virtaava sammutusvesi jäähdyttää alkanutta paloa. Suuttimen rikkoutuminen aiheuttaa yleensä automaattisen palohälytyksen, joka välittyy hätäkeskuksen kautta pelastuslaitokselle. Lisäksi sprinklerilaitteistolla suojatussa rakennuksessa palokellot alkavat soida varoittaen rakennuksessa oleskelevia ihmisiä. Sprinklerilaitteistolla helpotetaan pelastuslaitoksen sammutustyön määrää, koska tulipalo ei pääse automaattisen toiminnan vuoksi kehittymään liian suureksi.

Automaattinen sprinklerijärjestelmä asennetaan rakennukseen yleensä henkilöturvallisuuden tai omaisuuden suojaamisen vuoksi. Rakennukseen asennetulla automaattisella sprinklerilaitteistolla voidaan antaa useita eri lievennyksiä rakentamismääräyksien paloturvallisuuden taulukkomitoitusarvoista (Suomen RakMK E1 2011, 36). Yleisimmin sprinklerilaitteisto asennetaan palo-osaston pinta-alan suurentamista varten. Suunnittelun lähtökohtana on se, että koko rakennus suojataan automaattisella sprinklerilaitteistolla. Sprinklerilaitteiston suojauksen tulee rajoittua palo-osastoon, ettei suojauksen ulkopuolella syttynyt tulipalo aiheuta               vaaraa sammutuslaitteiston toiminnalle. (CEA 4001 2007, 32).

Sprinklerilaitteisto suunnitellaan rakennuksen käyttötarkoituksen tai siellä harjoitettavan toiminnan mukaan. Sprinklerilaitteistolle määritellään sprinkleriluokka, jonka avulla laitteistolle määritellään toiminta-aika sekä               tarvittava virtaama. Toiminta-ajat vaihtelevat eri sprinkleriluokissa 10 minuutista 90 minuuttiin. Tarvittava sammutusveden virtaama on 68 l/min - 12000 l/min välillä (Vesi- ja Viemärilaitosyhdistys 2011).

Yleinen vesijohto voi soveltua tapauskohtaisesti sprinklerilaitteiston

vesilähteeksi. Soveltuvuudesta tulee keskustella etukäteen vesihuoltolaitoksen edustajan kanssa. Sprinklerilaitteiston ennakkosuunnitelmat tulee tässä vaiheessa olla tehtynä, jotta yleisen vesijohtoverkon soveltuvuutta vesilähteeksi voidaan arvioida.               Ennakkosuunnitelmista tulee käydä ilmi sprinklerijärjestelmän vaatima virtaama, paine, sprinkleriluokan mukainen 63 toiminta-aika sekä tarkemmat vesilähdettä koskevat vaatimukset (CEA 4001 2007, 25). Vesihuoltolaitoksella on kuitenkin oikeus kieltää sprinklerilaitteiston kytkeminen suoraan yleiseen vesijohtoverkkoon, jos se katsoo sprinklerilaitteiston vaikeuttavan vesihuoltolaitoksen toimintaa tai vaarantavan vesihuollon toteutumisen muille kiinteistöille. (Vesihuoltolaki 119/2001 10§). Lupa vesihuoltolaitokselta tarvitaan, vaikka sprinklerilaitteisto asennettaisiin kiinteistön vesilaitteistoon. Sprinklerilaitteisto ei saa aiheuttaa terveydellisiä tai muuta haittaa kiinteistön vesilaitteistolle ja sen toimivuudelle. (Suomen RakMK D1 2007, 18). Yleisen vesijohdon tuotto suunnitellulle sprinkleriliittymäkohdalle voidaan mitata suoraan vesijohtoverkosta tai vaihtoehtoisesti mallintaa tietokoneohjelmalla, jos verkostosta on tehty

tietomalli (Vesi- ja Viemäröintiyhdistys 2011, 6).

Yleinen vesijohto soveltuu sprinklerilaitteiston vesilähteeksi sillä edellytyksellä, että siitä saadaan kaikkina vuorokauden ja vuoden aikoina sammutuslaitteiston edellyttämä virtaamaa lisättynä 50 prosentilla samalla kohdassa määrätyillä paineilla (CEA 4001 -2007, 47). Sprinklerilaitteiston toimintavarmuus paranee, jos se kytketään vettä kahdelta suunnalta               syöttävään rengasjohtoon. Tämä voi olla tietyssä sprinkleriluokassa edellytyksenä. Sprinklerilaitteisto kytketään vesijohtoverkkoon yleensä omalla syöttövesijohdolla. Rengasvesijohdon ollessa kyseessä tulee vesijohtoverkossa olla sulkuventtiili syöttövesijohdon molemmin puolin (Vesi- ja Viemärilaitos 2011, 12). Pienemmän virtaaman, paineen ja toiminta-ajan vaatimissa asuinsprinklerilaitteistoissa tontti- ja syöttövesijohto voi olla yhteinen (Vesi- ja Viemärilaitos 2011, 15). Vesijohtoverkoston paineen ollessa sprinklerilaitteistolle riittämätön tulee sprinklerijärjestelmään asentaa paineenkorotuspumppu tai - pumppuja. Paineenkorotuspumppujen asentaminen edellyttää yleensä vesihuoltolaitoksen suostumuksen. Pumppujen

toiminta ei saa aiheuttaa alipainetta vesijohtoverkkoon. (CEA 4001 2007, 48).

Vesisäiliö voi olla täyden tilavuuden säiliö, jonka tilavuus vastaa sprinklerilaitteiston koko toiminta-ajan vaatimaa sammutusvesimäärä. Vähennetyn tilavuuden säiliössä vaadittu vesimäärä saadaan taas säiliön tehollisen tilavuuden ja automaattisen syötön summana. Automaattinen syöttö               tehdään yleensä yleisestä vesijohtoverkosta. (CEA 4001 2007, 49). Vesisäiliönä voidaan käyttää myös allasta, jossa vesimäärä on yleensä vakio.

Ehtymättömällä lähteellä tarkoitetaan vesilähdettä, josta saadaan rajattomasti vettä kaikkina vuodenaikoina. Näitä ovat esimerkiksi järvet, joet ja lammet               (SFS-EN 12845+A2 2009, 17) Sprinklerilaitteistolle sammutusvesi pumpataan vesilähteestä yleensä erillisen sprinkleripumppaamon kautta. Sammutusveden tulee olla riittävän puhdasta, etteivät mahdolliset epäpuhtaudet vaaranna laitteiston toimintavarmuutta. (SFS-EN 12845+A2 2009, 47-48).

 SAMMUTUSVEDEN TOIMITTAMISEN VASTUUT JA KUSTANNUKSET               VESIHUOLTOLAITOKSEN NÄKÖKULMASTA
 

 Vesihuoltolaitoksen vastuu vesihuoltolain mukaan Sammutusveden toimittaminen kuuluu vesihuoltolaitokselle siinä laajuudessa kuin siitä sanotaan pelastuslaissa (379/2011) ja sovitaan sammutusvesi-suunnitelmassa tai muuten kunnan ja vesihuoltolaitoksen kesken. Sammutusveden toimittaminen ei ole vesihuoltolain 3 §:n 1-kohdassa tarkoitettua vesihuoltoa. Näin ollen vesihuoltolaissa (119/2001) ei ole säädetty sammutusveden               toimittamisesta eikä siihen liittyvistä vastuista, mutta sammutusvedestä todetaan lain perusteluissa ja ympäristövaliokunnan mietinnössä 12/2000. Vesihuoltolain 18 §:n mukaan vesihuoltolaitoksen tulee kattaa pitkällä               aikavälillä maksuilla investointinsa ja kustannuksensa. Vesihuoltolain 18 ja 19 §:n mukaan laitos on oikeutettu perimään toimittamistaan palveluista kustannukset kattavan maksun. Pelastustoimen tarvitsemia investointeja ja niistä aiheutuvia kustannuksia ei ole tarkoitettu katettavan vesimaksuilla. Yleensä vesihuoltolaitokset ovat myös vesihuoltolain voimaantulon jälkeen jättäneet maksun perimättä normaalin sammutusveden toimittamisesta kunnan pelastustoimelle, mutta ovat perineet rakentamisesta ja muista               suorittamistaan toimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Se, mihin rajaan ja mistä kustannukset veloitetaan, on sopimusasia. Jos kulujen kohdentamisesta ei kuitenkaan synny yksimielisyyttä, katsotaan, mitä pelastuslain 30 §:ssä tarkoitetaan sammutusveden toimittamisella. Siinä määritellään, mitä sammutusveden toimittamisella tarkoitetaan ja missä määrin vesihuoltolaitos on velvollinen osallistumaan sen kustannuksiin.

 Sammutusveden toimittaminen pelastuslain mukaan

Pelastuslain 30 §:n 3 momentin mukaan vesihuoltolaissa tarkoitetun vesihuoltolaitoksen ja tälle vettä toimittavan vesilaitoksen tulee toimittaa sammutusvettä vesijohtoverkostosta sammutusvesisuunnitelmassa määritellyllä tavalla pelastuslaitoksen tarpeisiin. Säännöksessä sanotaan, mitä sammutusveden toimittamiseen kuuluu. Siihen kuuluu vedenhankinta ja johtaminen vesihuoltolaitoksen verkostoon kuuluviin paloposteihin ja sammutusvesiasemille. Lisäksi sammutusveden toimittamiseen kuuluu palopostien ja sammutusvesiasemien kunnossapito ja huolto.

Pelastuslain sammutusvesipykälässä lähtökohtana on kustannusten jakaminen. Lain 30 §:n 3 momentin mukaan sammutusveden toimittamisesta aiheutuvien kustannusten jakamisen perusteista sovitaan sammutusvesisuunnitelmassa sammutusveden hankinnasta vastaavan kunnan tai alueen pelastustoimen ja sammutusvettä toimittavan vesihuoltolaitoksen kesken.

 Säännöksen perusteluista käy ilmi, että kunnat tai alueen pelastustoimi olisi suorastaan velvollinen sopimaan sammutusveden toimittamisesta aiheutuvien kustannusten jakamisen perusteet sammutusvettä toimittavan vesihuoltolaitoksen kanssa sammutusvesisuunnitelman laatimisen yhteydessä. Joissain sammutusvesisuunnitelman luonnoksissa kustannusten jakamisen perusteet ovat toistaiseksi jääneet hyvin vähälle huomiolle.

Lain perustelutekstin mukaan "vesihuoltolaitoksen osallistuminen palopostien ja sammutusvesiasemien kunnossapidosta ja huollosta aiheutuviin kustannuksiin on perusteltua, koska edellä mainittuja laitteita käytetään myös vesijohtoverkon kunnossapidon ja huollon tarpeisiin." Niiden rakentamista ei erikseen tuoda esiin. Voidaan katsoa, että vesihuoltolaitoksella ei ole velvollisuutta rakentaa kustannuksellaan paloposteja tai sammutusvesiasemia pelastustoimen tarpeisiin. Voidaan jopa päätellä, että silloin, kun paloposteja tai sammutusvesiasemia rakennetaan vain sammutusveden toimittamista varten, niiden rakentaminen kuuluu pelastustoimen tai kunnan vastuulle. Kun ne on rakennettu, voidaan sopia, että ne kuuluvat vesihuoltolaitoksen verkostoon, jolloin niihin liittyvät kunnossapidon ja huollon kustannukset jaetaan niitä tarvitsevien toimijoiden kesken.

 Joka tapauksessa voidaan katsoa, että pelastuslaitoksen tai kunnan tulee osallistua myös rakentamiskustannuksiin ainakin siltä osin kuin paloposteja tai sammutusvesiasemia tarvitaan myös sammutuskäyttöön. Tätä edellyttää jo               vesihuoltolain 18 §:ssä ilmaistu kustannusten kattamisen periaate, johon edellä viitataan. Pelastuslaista ei löydy myöskään tukea sille, että vesihuoltolaitos voitaisiin velvoittaa kustannuksellaan esimerkiksi suurentamaan putkikokoa sammutusveden hankinnan tarpeita varten.

 Sprinklerijärjestelmä

 Kun on kyse kiinteistöjen sprinklerilaitteistoista, käytäntönä on ollut, että sprinklerilaitteistoja on voitu liittää vesilaitoksen verkostoon laitoksen ja asiakkaan (kiinteistö) väliseen sopimukseen perustuen. Jotkut kohteet saattavat edellyttää kiinteistöltä erityisiä toimenpiteitä sammutusveden riittävyyden varmistamiseksi, esimerkiksi täyden tilavuuden sammutus-vesisäiliön hankkimista. Kiinteistönomistaja vastaa kiinteistönsä sprinklerijärjestelmän tarvitsemien investointien kustannuksista. Vesilaitosyhdistyksellä on sprinklerilaitteistojen liittämistä koskeva ohjejulkaisu               vuodelta 2011.

 Teollisuuden sammutusvedet

 Suomen Kuntaliiton oppaassa sammutusvesisuunnitelmasta, jonka laadinnassa mm. Vesilaitosyhdistys on ollut tiiviisti mukana, viitataan kohdassa 1.4 pelastuslain 82 §:ään, jossa sanotaan mm. seuraavaa: "Kohteeseen, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat henkilö- tai paloturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran, alueen pelastusviranomainen voi, jos se on välttämätöntä, määrätä toiminnanharjoittajan hankkimaan tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita pelastustyötä helpottavia laitteita tai asentamaan automaattisen sammutuslaitteiston taikka ryhtymään kohteessa muihin välttämättömiin toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä ihmisten ja omaisuuden               turvaamiseksi onnettomuuden varalta." Näin ollen erityiset riskikohteet, kuten kaatopaikat, tulisi varustaa esimerkiksi toiminnanharjoittajan omalla (mitattavalla) palopostilla niin, ettei vesilaitoksen/pelastustoimen/kunnan tarvitse sitä kustantaa, saati sammutusvettä, jota saatetaan joutua käyttämään tällaisissa kohteissa huomattavan suuria määriä.

Kiinteistön omistaja on hankkinut kiinteistökokonaisuuden 2011 jolloin siellä on ollut Visuvesi Oy käytössä sprinkleri järjestelmä minkä vesilähteenä on ehtymätön vesilähde (luonnon vesilähde, järvi).

Kiinteistön käyttövesiliittymä on siirtynyt tuolloin kaupan myötä kiinteistön omistajalle minkä perusteella käyttöveden laskutus/sopimus on tullut voimaan kiinteistöluovutuksen mukaisesti (liittymäsopimukset siirtyvät ostajalle).

Kiinteistön ostaja on edelleen myynyt alueelta kiinteistöjä, jolloin sprinkleri järjestelmän pumppurakennukset on siirtynyt uudelle omistajalle.

Vesilähteen muuttuessa sprinkler järjestelmässä pitää arvioida uudelleen vesilähteen riittävyys. Kunnalle toimitetuista rakennuslupa suunnitelmista ei löydy dokumentteja missä sitä olisi arvioitu eikä myöskään suunnitelmaa muutoksista järjestelmässä tuolta ajalta, 2016 sammutusjärjestelmän käyttöönottotarkastuksessa on todettu(oheisaineistona), puutteet 16.01 että sammutuslaitteistolle on vaihdettu vesilähde. Erillinen pumppaamo on poistettu käytöstä ja käyttöön on otettu kunnan vesijohto. Kohteen sprinklerilaitteiston sprinkleriluokka on NIII  5 mm/min OH3. Tarkastelulla ei saatu näyttöä täyttääkö uusi vesilähde sille asetetut vaatimukset, yleinen vesijohto ja syöttö kahdelta suunnalta.

Seuraavaksi asiaa on käsitelty 2017 laajennuksen rakennusluvan  yhteydessä. Muistiossa on lausunnot (oheisaineistona) että sammutusvesi liittymä asiakirjoja ei löydy kunnan arkistosta ja kiinteistönomistaja voi rakentaa oman polttomoottori käyttöisen pumppaamon. Pääsuunnittelijan laajennus- ja muutostöiden paloteknisessä tarkastelussa (oheisaineistona)on myös kirjaus, että jos vesilaitos ei hyväksy liittymistä verkostoon niin se voidaan myös purkaa.

Kiinteistöllä on tehty sammutuslaitteiston tarkastuksia usean yrityksen toimesta, niissä on todettu, että vesilähde on riittämätön. Pelastustoimen puolesta tarkastuksissa on todettu sammutusveden riittämättömyys (Erityinen palotarkastus). Tarkastuksilla on todettu, että kunnallisen vesilähteen paine ei ole riittävä vaadittaviin arvoihin.

Vedenpaineen lisäksi tulisi arvioida vesilähteen kapasiteetti (tilavuus m3) sitä ei ole millään tavoin huomioitu kunnassa olevissa asiakirjoissa. Visuveden vedenottamoiden tilavuudet ovat 49 m3 ja 42 m3 mutta ottamot eivät ole verkostossa yhdistettynä tällä hetkellä niin että tilavuudet voisi huomioida yhdessä, yhdistämistä ei ole vesilukollisten toimintojen kannalta järkevää.

Jos OH3 suurinta vaadittua virtaamaa pidetään 1350 l/min asetetulla 60 min toiminta-aikana veden tarve on 81 000 l eli 80 m3. Lisäksi tulee huomioida, että yleinen vesijohto soveltuu sprinklerilaitteiston vesilähteeksi sillä edellytyksellä, että siitä saadaan kaikkina vuorokauden ja vuoden aikoina sammutuslaitteiston edellyttämä virtaamaa lisättynä 50 prosentilla samalla kohdassa määrätyillä paineilla (CEA 4001 -2007, 47).

Kiinteistön omistaja on kunnan kanssa käydyissä keskusteluissa sitä mieltä, että heillä on kunnan kanssa voimassa oleva sammutusvesisopimus suullisesti ja se tulisi kirjallisesti vahvistaa. He lisäksi pyytävät, että kunnan vesilähde tulee olla riittävä sammutusveden tarpeisiin.

Ruoveden kunnan hallintosääntö 6 luku 4§ Tekninen lautakunta toimii vesilaitoksen johtokuntana ja päättää vesihuollon taksat.

Ruoveden kunnan vesilaitoksella ei ole ollut sopimusmallia sammutusveden toimitukselle.

Esittelijä vt. Tekninen johtaja Marko Riihimäki

Päätösehdotus Tekninen lautakunta toteaa, että Ruoveden kunnan Vesihuoltolaitoksella ei ole voimassa olevaa sopimusta, koska ei ole kirjallista sopimusta sammutusvesiliittymästä ja vesilähdettä ei ole tarkasteltu kiinteistön sammutusvesisuunnitelmissa vesilähteen muutoksien yhteydessä.

Kiinteistönomistajan kanssa voidaan tehdä kirjallinen sopimus sammutusveden toimittamisesta, jonka ehdot vesihuoltolaitos erikseen valmistelee sopimusta varten.

Vesihuoltolain (119/2001) nojalla vesihuoltolaitos ei ole velvollinen liittämään verkostoonsa kiinteistöä, jonka vedenkulutus tai viemäröitävän veden määrä tai laatu vaikeuttaa laitoksen toimintaedellytyksiä. Vesihuoltolaitoksen ei siten ole pakko sallia sprinklerin liitosta yleiseen vesijohtoverkostoon.

Päätös Päätösehdotus hyväksyttiin.

Jakelu